Onneksi 6-vuotias osaa itse kertoa mihin sattuu ja miltä milloinkin tuntuu. Ajoituskin sairastumiselle oli vallan mainio, kun lauantaina saimme vielä terveinä juhlia lasten triplasynttäreitä. Onnea Sara 14v, Jiko 6v ja Jaro 1v!
Muistan, että lapsena sairastamisessa oli paljon hyviä puolia. Isä tai äiti oli koko päivän kotona kanssani ja sain katsoa videoita mielin määrin pitkin päivää. VHS-kasetteja tietenkin :) Sain aina päättää mitä ruokaa syödään ja pienet herkut oli sallittuja, koska olinhan kipeä. Muistan kuinka valloitin aina olohuoneen sohvan. Peitto ja tyynyt omasta sängystä mukaan ja pieni rahi sohvan viereen, johon juomat ja herkut sai ihan viereen. Sitten video pöyrimään, joka hyvin usein oli (uskokaa tai älkää) Pekko Aikamiespojan poikamiesaika! Sitä tuli katsottua joskus niin paljon, että vielä kahdenkymmenen vuodenkin päästä muistan edelleen hyvin paljon repliikkejä kyseisestä elokuvasta.
Tänä päivänä saan itse olla se aikuinen, joka on kotona hoitamassa sairastavia lapsiani. Syömme juuri sitä ruokaa ja välipalaa mikä milloinkin potilaille maistuu. Istumme sohvalla vällyjen alla ja katsomme lastenohjelmia Netflixistä. Ilman sokeritonta tammikuuta me söisimme myös herkkuja ja joisimme lämmintä kaakaota ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti