 |
| Jaro äidin apuna kasvimaalla |
Oih! Syksy tulee. Ehdottomasti paras vuodenaika minun mielestäni.
Ihanaa, kun varastoista saa taas hakea lyhdyt kynttilöineen koristamaan pihaa ja kukkakaupasta noutaa kanervat sekä callunat pihan pieniin istutuksiin. Sisustaminen, niin ulkona kuin sisälläkin, on lempi puuhaani. Kippoja, kuppeja, ruukkuja, tyynyjä ja kaikkea muuta mahdollista tavaraa siirtyy paikasta toiseen hetkessä ja sitten peruutetaan ja tiiraillaan hetki ja taas vähän siirretään. Tätä jatkuu kunnes tavarat löytävät oman paikkansa ja vierustoverinsa. Ainakin hetkeksi.
Tosin syksyistä sisustusmodea olen joutunut hieman hissuttelemaan kun kaiken muun edelle on viime viikot mennyt aidan rakennusprojekti. Onneksi kohta on aita valmis ja sitten siirrytään pihan valmisteluun tulevaa talvea varten. Ja ehkä vielä jotain pientä pyöräkatoksen rakentelua olisi edessä jos ilmat vain sallivat.
 |
| Jiko laadunvalvojana |
 |
| Jiko iskän apulaisena |
Syksyssä ehdottomasti parasta on hämärtyvät illat. Rakastan kynttilöitä ja valoilla leikkimistä tunnelman luomiseksi. Terassilla vakiovarusteisiin kuuluu myös erilaiset viltit ja tossut tai villasukat.
 |
| Takapihan terassi |
 |
| Uima-allas |
Leipomisesta jo pari vuotta sitten innostunut 13v on lähi viikkoina valmistanut herkkuja parhaimmillaan kolmekin kertaa viikossa. Ongelmaksi muodostuu vain se, ettei meillä juurikaan muut syö leivonnaisia ja makeita piirakoita kuin minä ja leipuri itse. Toisaalta, mitäpä ei äiti tekisi lapsiensa vuoksi eli tänne vaan kaikki kahviherkut ja lisäkilot!
Tässä maistiaisia menneeltä viikolta.
Dumle-muffinssit ennen ja jälkeen.
 |
| Pätkis-muffinssit mascarpone-mariannekuorrutuksella |
 |
| Omenapiirakka vaniliakastikkeella |
Poikien kanssa kotona ollessa on välillä pakko tehdä jotain muutakin kuin pelkkiä kotiaskareita tai nököttää kotipihassa tekemättä mitään erityistä.
Vaikka olemmekin viikottain perhekerhojen suurkuluttajia niin nyt se äidin ja poikien yhteinen juttu on löytynyt. Nimittäin metsä!
Aivan kotimme lähettyvillä on mahtavia metsiä helppokulkuisilla poluilla varustettuna.
Noh, myönnän, välillä vaunujen rengas tökkäsee maasta kohoavaan puunjuureen tai polulle on kaatunut puu, mutta tähän asti olemme niistäkin selvinneet.
Sadepäivänäkin metsässä oli mukavaa kun pojilla ja äidillä oli kavereita matkassa, eikä kastuneet vaatteetkaan hidastaneet vauhtia.
Tosin äiti tietää nyt, että myös itsellä täytyy olla veden kestävät ulkovaatteet ,joten mars vaatekauppaan!
