Oma koti kullan kallis

Kotona taas!

Oman kodin arvostus laskee aina kun samoja nurkkia katselee liian tarkkaan, liian pitkään ja liian läheltä. Kun on viikon poissa omasta kodista, se muuttaa tilannetta varsin paljon ja ne pölyiset nurkat tuntuvatkin taas varsin rakkailta.

On ihanaa herätä omasta sängystä, käydä omassa suihkussa, istua aamulla omalla sohvalla ja katsoa takassa roihuavaa tulta kahvikuppi kämmenissä. 

Lapsillakin on selvästi oma hetki lempparilelujensa kanssa, jotka ovat koreissaan odottaneet leikkijöitä takaisin kotiin. Äidillä on siis heti aamusta hetki aikaa suunnitella tulevaa...

 On ihanaa istahtaa sohvalle ja suunnitella tulevia muutoksia kotimme pinnoissa, värityksessä ja tyylissä, mutta toisaalta tuntuu haikealta luopua esineistä ja asioista, joiden kanssa on elänyt vuosia (tai ehkä vain kuukausia), mutta joista on tullut tavalla tai toisella hyvin tärkeitä. 
Ehkä täytyy vaan etsiä niille uusi, rakastava koti :)

Kyllä omassa kodissa on ihmisen hyvä olla!